80 - luvun alku oli kuin jonkinlainen helminauhan nauha – sen avoin pää odotti valmiina erilaisia helmiä ja niitä alkoi sitten uuden vapautumisen myötä pujottautua yhteen. On vaikea sanoa mikä se maaginen tai magneettinen voima oli joka veti niin paljon erilaisia ihmisiä silloin yhteen.
En tiedä mitään muuta aikaa Helsingissä, jossa juhlimassa olisi yhtä aikaa käynyt rokkareita, punkkareita, teddy – poikia, futuristeja, näyttelijöitä, taiteilijoita, tanssijoita, teatteri – ihmisiä, poliitikkoja prätkäjätkiä ja järjestöihmisiä – designereiden ja opiskelijoiden ohella… 1982 alkaneissa Lepakon Yöbileissä kaikki nämä erilaiset ihmisryhmät juhlivat suurin piirtein sulassa sovussa… siis, tarkoitan että siihen astihan Helsinki oli ollut paikka, jossa jokaisella nakkikioskilla yöllä tapeltiin ja niissä muutamassa diskossa, joita oli sai pelätä jos kulki vaaleissa housuissa tai valkoisissa kengissä tai oli jotain vähänkään poikkeavaa päällä… ja pitää myös muistaa, että homoseksuaalisuus oli rikos ja homot kaduilla yleistä riistaa, joiden päälle kuka tahansa voi hyökätä, joten mitenkään suvaitsevainen paikka Stadi ei todellakaan ollut.
” Tämä kaikki kuuluu siihen historialliseen eurooppalaisuuteen, ”kulttuuriin” jonka nimissä kaikki väkivalta nykyään suoritetaan. Jokainen sodanjulistus allekirjoitetaan ”kulttuurin” nimessä. papit puolustavat kristinuskoa ”kulttuurin” takia; fasismi tahtoo tuhota bolsevismin ”kulttuurin” pelastamiseksi; demokratia syyttää fasismia pyhimpien eurooppalaisten ”kulttuuri” – perinteiden tuhoamisesta; kommunismi julistautuu uuden ”kulttuurin” perustajaksi ja vanhan ”kulttuurin” temppelin rahainvaihtajien karkoittajaksi…”
Olavi Paavolainen; Valitus Teokset, Pako s 113
Viimeksi Stadi oli ollut suvaitsevainen paikka joskus Maailmansotien välillä, silloin kun Tulenkantajat moderneina kaupunkilaisina toivat Helsinkiä maailmankartalle Pariisin, Wienin ja New Yorkin rinnalle
Ensimmäinen sääntö elämässä voisi kai kuulua näin: Jokainen haluaa olla oma itsensä, vapaasti, vailla häpeää ja iloita omasta itsestään… oikeastaan tämä lause pitäisi sisällyttää kaikkien maailman uskontojen ytimiin sen vitun litanian sijasta, jossa kielletään kaikki… sen takia meidän piti myös alkaa kirjoittaa The Book Of Books: ia eli teosta, jossa luetellaan värikkäällä tavalla totuuksia; kuten älä ole tyhmä tai älä ole hidas – asioita, joita me Floydin kanssa vihattiin…joten ei ihme että, kun Punk oli vähän raivannut alustaa ja ruohonjuuritasolla oli alkanut kaikenlaista liikehdintää niin koko sen ajan ilmapiirissä alkoi tapahtua jotain avautumista – sille vain oli jonkin aikakauden tilaus.
Tällaisia salaperäisiä avautumisia tapahtuu aika ajoin – yleensä noin kymmenen vuoden välein, joskus harvemmin – tämä siis tarkoittaa vain tätä modernia aikaa – historiassa asiat kestivät kauemmin avautua eli tarkoitan tällä nyt esim. jotain itsenäisyyden saavuttamisia, uskontojen valtakausia tai poliittisten järjestelmien kausia… ne ovat eri asia.
Nämä salaperäiset ajan hengen avautumiset koskevat yleensä sitä mitä kutsutaan undergroundiksi eli joksikin joka nousee maan alta… sanahan viittaa vielä piilossa olevaan tai piilotettavaan eli underground on kuin siemen yhteiskunnassa, joka kertoo uuden sadon noususta – siitä, mitä kohta tulee olemaan ihmisten elämässä tai se paljastaa jotain, mikä on kätkettyä, piilossa ja 1980 – luvun alussa Suomessa ihan v… n monta asiaa oli kätkettynä, piilossa tai odottamassa kukkaan puhkeamista.
Oikeastaan voisi sanoa, että Suomessa ei mitään muuta ollutkaan kuin kätkettyä, joten undergroundille oli siis psyykkinen tilaus.
Yksi tämän painekattilan (Suomi) valheista oli se, että suomalaiset olivat hörhöjuntteja, jotka olivat saaneet sivistyksen ruotsalaisilta ja siksi olimme kansana aivan skeidaa – jopa siinä määrin, että Ruotsin fasistivaltiossa – jota kaikki varauksettomasti ihailivat jo pelkästään elintason ja ABBA; n takia meitä suomalaisia oltiin mm. steriloitu jo pitkään ties mistä syystä milloinkin… no ja uskonto oli sitten toinen samanlainen kivireki.
Suomi oli vielä 1970 – luvulla niin liikuttavan Luterilainen pyhättö, että Punk herätti todellakin ihan yleistä debattia siitä, että meidän sielumme on tuhoutumassa Saatanan ovelaan juoneen päästää Johnny Rotten lavalle. Hannu Salaman oikeudenkäynnistä ei kuitenkaan ollut hirveän pitkä aika ja valheellisen yhtenäiskulttuurin ihmemaassa ”standardi” oli olla keskiverto, nuivakka peräreikä, joka puhui poliittisesti korrektia kieltä (lupa siihen oli saatu Neuvostoliitolta) lipoi nöyränä ylemmän ahteria (malli oli saatu ruotsalaisten nuolemisesta) ja piiskasi itseään nöyryydellä ja itsesensuurilla (idea saatu Kirkolta ja papistolta), joka johti mm. munattomuuteen, viinanjuomiseen ja synnillisyyteen – jotka asiat sitten olivat erinomaisen hyvä syy sitten tappaa itsensä!
Eli siis keskiverto – suomalaisuuteen kuului kyykkykävely, ainainen itsensä vähättely ja naapurin valtava kadehtiminen…joten Suomessa todella oli tilaa undergroundin voimalle ja jotain alkoi sitten kiteytyä tuon Punkin ensimmäisen aallon innoittamana
© Petri Hakkarainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti