Mutta aamuun; kuski oli lyhyenläntä, lihaksikas italialainen, mukavan tuntuinen ja paljon rupatteleva Joe, jolle kerroin vähän lähtökohtiani ja syitä New Yorkiin tulooni – hän oli otettu, että oli niinkin kaukaa, kuin Suomesta ja tunsin katutason juttuja ja vielä tanssin… Nykissä kaikki tekevät jotain taidetta, paitsi ehkä taksikuskit, elleivät ole opiskelijoita… no kun pääsimme sillan toiseen päähän Joe kysyi haittaisiko minua, jos hän käväisisi nopeaan hakemassa jotain siitä läheltä.
Huolestuin vähän matkan hinnasta, mutta Joe sanoi, ettei tietenkään veloita mitään ja itse asiassa voi siinä samassa jo ottaa mittarin pois päältä. Se oli tietysti ok, joten syöksähdimme sitten pitkin ulosmeno- ramppia alas sillalta kohti Manhattanin satama – aluetta. Seutu muuttui nopeasti täydelliseksi New York gangsterielokuva - maisemaksi…pieni kihelmöinti alkoi, kun pysäköimme ison sillan jättimäisten kannatuspilareiden alle, jossa oli matalia, yksikerroksisia parakkirakennuksia ja mesta TODELLA näytti täysin elokuva- lavasteelta. Eräs seikka, joka pisti arvelemaan, ettei paikka ollut ihan tavanomainen satamajätkien kuppila – tai levähdysalue oli se, että parakkien edessä oli varmaan toistakymmentä Rolls Roycea ja Cadillacia, joiden kaikkien rekkareissa luki MR. BIG
Ihme kyllä ei pelottanut…ei kyllä enää ollut epäilystäkään siitä, että paikka ei ollut ihan vaan tavanomaisille taksikuskeille… no Joe palasi nopeasti takaisin ja sanoi, että tämä on hänen bossinsa aluetta ja heitti n puolen kilon ruohosäkin etuistuimelle ja kysyi haluaisinko jointin….harkitsin asiaa hetken, mutta kieltäydyin sitten kohteliaasti, koska ajattelin ettei vuokra – emäntäni, joka oli seitsemänkymppinen, topakka suomalaisnainen varmaankaan katsoisi hyvällä, jos vuokralle tulisi epäilyttävän näköinen, hihittelevä ja mutiseva henkilö, joka saattaisi vielä puhua outoja.
Lähdimme jatkamaan matkaa ja Joe kertoi tekevänsä hommia organisaatiolle ja sanoi pitävänä minusta ja sanoi sitten, että jos tarvitsen Nykissä mitään, siis ihan mitä tahansa - hän luetteli; naisia aseita, kamaa, tuttavuuksia, vaatteita tai vaikka tankkeja häneltä saan kaiken puoleen hintaan ja hän kuljettaa minua mihin vuorokauden aikaan tahansa ilmaiseksi mihin tahansa… senkun soitat.
Olin kyllä aika otettu, varsinkin, kun Joe tosiaan tuntui olevan tosissaan ja ajattelin että WAU – voiko New Yorkiin enää mitenkään saapua tyylikkäämmin ensimmäistä kertaa… tämähän oli elämää…
Joe heitti minut 97 kadulle Eastiin ja jätti lämpimät hyvästit samalla korttina ojentaen: ”Remember anything, anytime, half price” … näin hommia hoidetaan suurkaupungeissa…
© Petri Hakkarainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti